Paritanssilabran 2. viikonloppu Tampereella 5.-7.10.2018.

Tiivis viikonloppu jälleen takana Tampereen Tesomassa Hurmion tanssisaleilla. Olen tutkaillut paritanssia ja etenkin seuratanssia ”kilpatanssilinssien” läpi. Pohtinut sekä soveltanut yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia lajiemme välillä. Edustan kurssilla vähemmistöä lajivalintani puolesta, mutta en koe olevani ”outo lintu” vaan yksi meistä joille tanssi merkitsee paljon enemmän kuin yksi harrastus muiden joukossa. 

 
Tämän viikonlopun myötä sain jälleen uutta pohdittavaa ja käytäntöön vietävää joista alla hieman tarkemmin:

Fuskua lähestyimme kuudesta eli näkökulmasta.
1) Tanssin olemus = liike = organisoitu energia: minulle tämä tarkoittaa oikeaa järjestystä sekä miten viestimme -> otamme vastaan ehdotuksen ja vastaamme siihen
2) Dynamiikka = energian hallinta: täältä poimin vaihtelua musiikkia kuunnellen
3) Kehonhallinnan taitoja = näitä tarvitaan ja monenlaisia: tasapainoa, aistien hyödyntämistä ja painonsiirtoja
4) Lihaksen tuntu, jännitys/rentous = kannatus lähtee täältä kautta (jalkapohjan 3-piste tukea unohtamatta)
5) Kulttuurinen konteksti -> lajinomaisuus = mitä haetaan, minkälainen musiikintulkinta kuuluu tähän jne. Tämä vaihtelee tanssilajeittain ja antaa tietyn odotusarvon esim. siihen minkälainen askelikko tms. on käytössä.
6)  Yhdessä tanssimisen taito = seuraamisen (kuuntelenko?) ja viemisen taidot (tiedänkö mitä teen?), niiden yhtäläisyydet ja eroavaisuudet.
Tämän osion harjoitus jossa muutimme viejän ja seuraajan aktiivisuutta liikkumisessa oli hyvin avaava. Pystyinkö tanssimaan ”paikallani” vartalolla, jäikö pari huomioimatta kun viuhdoin paikasta toiseen? Hyvin mielenkiintoinen kokeilu.
 
Musiikin kuuntelu, ykkösiskun tai tietyn soittimen etsiminen eri musiikeista oli mielenkiintoista. Tanssiminen esim. pelkillä hitailla tai nopeilla & niiden yhdistelmillä tietoisesti toi tarkkuutta ajoitukseen.
 
Näiden harjoitteiden jälkeen olin kirjottanut muistivihkooni: Ytimessä vai ”ihan pihalla”? Tanssinko vai suoritanko omaa lajiani? Miksi? Nämä kysymykset vaativat vielä monta pohdintaa…
 
Rumban lähestyminen painonsiirtojen ja toisen painontunteen aistimisen kautta oli hyvin avaava kokemus. Sillä hetkellä, kun ensimmäisen kerran oivalsin miltä se pieni viive seuraajalla tuntuu, kun malttaa tehdä oman painon asettamisen loppuun, ennen kuin lähtee seuraamaan vientiä oli huikea! Tuntui kuin tanssin enemmän ja isommin siinä paikallani kun konsanaan yli 1,30 min kestävässä omassa koreografiassa… Sain kokeilla tätä myös viejän roolissa ja tunne oli yhtä vahva myös siinä. Tämän siirtäminen omaan tanssiin on iso kehityskohde sekä tärkeä asia opettamiseen liittyen.
 
Käytännön vinkeistä nappaan mukaan alkulämmittelyyn valssin ”hiihdot” liikkuen eli tasa- ja vuoroheitto sekä ristiin auki. Miksi ihmeessä olen ne teettänyt paikallaan tähän asti?
 
Oulun lähijaksolta jo aiemmin tutuksi tullut tuoliharjoitus (Aleksander-tekniikka) muistutti jälleen,että pituus ja tasapaino tulee rentouden kautta. Oma tanssiasentoni on usein liian pysty ja tätä kautta on helpompi lähestyä rentoa, mutta samalla ryhdikästä asentoa. Kotiharjoitusvinkiksi siis mitä parhain!
 
Pituuden kautta tasapainon ajattelu oli mielenkiintoista. Kun nousen alhaalta ylös rintakehä johtaa liikettä, kun menen alaspäin, niin lantio tippuu alas ja rintakehä jää ylös. Laskeutuminen ja nouseminen ovat siis venymistä!  Aktiivista tuen ylläpitoa, ei jännitystä!
 
Tukijalan työn tärkeys on välillä unohtua ja ajatus karkaa liikkuvaan jalkaan. Tukijalan tulisi työskennellä koko ajoituksen ajan => vaikka lähdet pois, niin joitain jää aina lähtösuuntaan. Ajatus ohjaa kehoa eli käännä ajatus tähän suuntaan!
 
Hitaan lavafoksin ja slow foxin yhtäläisyydet ja erot sotkevat nyt hieman omaa tanssiani. Se kuinka itse opettaisin hidasta lavafoksia kaipaa vielä pohdintaa. En oivalla vielä mielessäni miksi jossakin kohtaa päästetään seuratanssipuolella tässä asiassa ”helpommalla” kuin kilpatanssin puolella, vaikka tiedänkin siihen perusteita. Lisää siis tanssikilometrejä ja ehkä tämä aukeaa minullekin jossain vaiheessa. Ylipäänsä itseni siedättäminen siihen, että ei ole valmiita ratkaisuja/vastauksia on haastavaa. Tämä lienee sitä oppimaan oppimista parhaimmillaan.
 
Opettamisessa on tärkeää näyttää selkeästi se mitä halutaan näyttää! Eli muotokieltä ei kielletä, mutta sitä ei mainita. Tämän toteuttaminen vaatii hyvän tekniikan ja puhtaan & selkeän näytön – ehkä myös rohkeutta olla korostamatta ”koristeluja” ja pitäytyä lähellä perustekniikkaa?
 
Ihastuin viikonloppuna preppaus sanaan eli valmistellaan seuraavaa asiaa. Tämän tiedostamisen ja toteuttamien tärkeys etenkin vapaalla viennillä tanssiessa on parityöskentelyn onnistumisen avainasioita. Tätä puolta haluaisin viedä myös kilpatanssin maailmaan enemmän. Näen, että etenkin alkeistasolla seurataan ehkä liian tarkasti koreografia. Pari ei välttämättä kommunikoi keskenään vaan molemmat suorittavat omat askeleensa ja roolinsa ”yksilösuorituksina” – mihin unohtui paritanssi?
 
Miten sitten tanssikurssilainen suorittaa käytännönharjoittelua? No lähtemällä tietenkin seuratansseihin. Niinpä suuntasin lauantaina pikaisen tauon jälkeen takaisin Tesomalle ja Tessun tansseihin. Illan orkesteri Taikakuu oli juuri astumassa estradille, kun tulin tanssisaliin. Treenisalin tunnelma oli vaihtunut kuin taikaiskusta talvitanssipaikan tunnelmaan. Sinne sitten minäkin joukon jatkoksi naisten riviin toiveikkaana ja odottamaan hakijoita. Muutaman tunnin jaksoin tanssahdelle eli tehdä ”seuraamisharjoituksia”. Tämän jälkeen päkiäni ilmoittivat muulle kropalle varsin voimallisesti, että on aika huilata ja suuntasinkin unille ja valmistautumaan seuraavaan koulupäivään.
 
Muu käytännönharjoittelu siirtyikin sitten opettamiseen jo seuraavalla viikolla. Omat Keho, kunto ja paritanssi –kurssilaiseni pääsivät tutustumaan mm. painon tunteen aistimiseen ja osa sai ensikosketuksen rumbaan tämän harjoitteen kautta. Slow foxin ”ravirata” harjoitus ontuntisuunnitelmassa syysloman jälkeen ja monta muuta asiaa linkittyy mukaan tekemiseen sopivissa kohdin. 
​
Kiitos upeat opet Lissu, Anni ja Anssi sekä meidän mainio ja keskusteleva kurssiporukka. Nähdään marraskuun alussa!
 
Tanssi-terkuin Mari Mikkelistä