31.8. – 2.9.2018 Tampere, 1. Viikonloppu/Paritanssilabra

​OAMK:n kautta järjestetään tänä syksynä Paritanssilabra Tampereella kolmena eri viikonloppuna. Jokaisessa labrassa eri paritansseja lähestytään kolmen teeman kautta, joita ovat: kohtaaminen, kontakti ja kommunikaatio sekä niiden opettaminen; biomekaaninen näkökulmaa paritanssin opettamisessa sekä musikaalisuus paritanssissa ja sen opettaminen yleisen tanssillisuuden ja lajinomaisuuden näkökulmasta.
 
Isoja teemoja ja vahvoja sisältöjä, joihin paneutuminen tuntui jo ennakolta erittäin mielenkiintoiselta. Mitä jäi käteen ensimmäiseltä viikonlopulta? Hyvillä mielin voin sanoa, että paljon pohdittavaa, toteuttavaa ja upeita uusia tuttavia tanssin parista. Käytännön esimerkeistä useita vinkkejä omiin tuntisuunnitelmiin sekä erilaisia tapoja ja näkökulmia esittää ja selittää asioita – niitä työkaluja, joita tanssin opettamisessa kaipaa, kun haluaa tarjota oppimiseen monenlaisia tarttumapintoja, sekä kehittää jatkuvasti omaa ammattitaitoaan. Tässä itselleni tärkeitä poimintoja viikonlopusta jatkopohdinnan kera.
 
Veneluun aistiminen tasapainopisteenä kohti lattiaa auttaa hahmottamaan omaa tanssiasentoa. Samalla siitä saa riittävän yksinkertaisen ja konkreettisen tavan ajatuksien kohdistamiseen. Painovoiman huomiointi kuin näkymätön virta alaspäin johdattaa mm. valssin alakaareen. Kun parina hyppää virran mukaan, niin yhteinen syke löytyy helpommin.
 
Vienti-seuraamisen pohdinta toi esille hyvin erilaisia näkökantoja ja ilmassa oli aistittavissa ”tunteita ja tuoksuja”. Itse koen, että vise on vahvasti mukana seuratanssissa ja toivoisin osaavani pukea sitä sanoiksi ja teoiksi enemmän myös kilpatanssin puolella. Lopulta tässä lienee ollaan aika pohjimmaisien kysymyksien äärellä. Kuka minä olen ja kuinka uskallan heittäytyä hetkeen ja tulkita yhdessä soivaa musiikkia, niiden taitojen kautta jotka yhdessä parin kanssa jaamme. Hetkessä syntyy paljon sanatonta sopimusta, jossa et voi olla vain yksin omassa kuplassasi – kyse on paritanssista.
 
Musiikin teoriaan perehtyminen on mielenkiintoista ja ajatus siitä että ”tahti on fakta” antaa hyvän pohjan kertoa asiasta yksinkertaisemmin eteenpäin. Fraasien tulkinta seuratanssissa antaa lisää sisältöä tanssiin, mutta itse koen että kilpatanssin valmiit koreografiat eivät sitä mahdollista samalla tavoin tai ainakaan oma taitotasoni ei siihen vielä riitä.
 
Liikkeen vastakkaisuuden hyödyntäminen tuo tilaa kehoon, elastisuuden toteuttamiselle tulee mahdollisuus ja hengityksen merkitys korostuu. Pidin ajatuksesta, että myös tätä kautta voimme hakea kehollisen skeeman monipuolisuutta ja laajennusta. Vähän kuin avaruustiedettä eli kurotus tähtiin ja tunne kuin hetken niihin ylettyisin. Kehollisen oppimisen ideassa on tärkeässä roolissa eri aistimme, ihan kuten jossakin iskelmässäkin sanotaan ”iho kuulla kosketuksen voi”. Aisti-informaation ruokkiminen opettaa aistiemme hyödyntämistä.
 
Tanssien tekniikkaan liittyen syntyi uusia oivalluksia mm. latinalaistanssien body dancea ajatellen. Vartalon eri osien omat liikesuunnat olivat sittenkin jatkumoa, ei irrallisia osia joita yritetään laittaa liikkeelle eri kerroksissa. Ajatus nappaa uusia asioita nopeammin, mutta toteutus vaatii vielä usean toiston ja tarkennuksen myös peilin avulla.
 
Sunnuntain ryhmätyöt ja etenkin niiden purkutilanteet olivat antoisia. Samalla vahvistui myös oman opettajuuden suunta – toisilta oppiminen ja saman innon jakaminen sytyttää. Tanssissa on aina taikaa!
 
Mikkelissä 9.9.2018 Mari Kurtti