Päätyöhöni liittyen kirjoitan blogia yhteistyössä Maaseutukuriirin kanssa. Alla olevasta linkistä pääset lukemaan mm. hankekuulumisia ja ajatuksiani tanssista sekä opettamisesta ,  kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmaa unohtamatta. 
http://www.maaseutukuriiri.fi/blogit/tanssin-taikaa-ja-tasapainoa/

Laatua tanssiin ja tanssikäsityksen laajentamista! Kehonhallintaa, lihaskunnon kehittämistä, rohkeutta poistua mukavuusalueelta ja nauttia tanssin taiasta turvallisessa ryhmässä! Tästä ja paljosta muusta oli kyse, kun Mikkelin Urheilutanssijoiden jäsenistä lähes 25 % lähti keväällä 2018 pilotoimaan uutta Keho, kunto ja paritanssi -kurssia.
 
Oma historiani kilpatanssin harrastajana alkoi yli nelikymppisenä. Mikäli rakkaus lajiin ei olisi ollut niin suurta, niin harrastus olisi loppunut jo ensimmäisen vuoden aikana. Minun kroppani ei kestänyt mallioppimisen kautta tavoiteltuja latinalaistanssien rotaatioita ja vakiotanssien laajaa tanssiasennon hakemista, linjoista puhumattakaan. Toisinaan yhden tehokkaan tanssitunnin jälkeen, en pystynyt kunnolla kävelemään pariin päivään.
 
Aika pian löysin itseni mm. pilatestunnilta. Lähdin etsimään vastauksia, kuinka tämän ikäisen istumatyötä jo useita vuosia tehneen henkilön keho ja mieli saadaan vastaanottamaan uusia asioita ja oppeja? Kuinka näillä lähtökohdilla minusta voisi tulla parempi tanssija, joka pystyy myös nauttimaan tanssista ilman toistuvia kipuja? Näiden taustojen valossa oli luonnollista valita OAMK:n tanssinopettajaopintojeni opinnäytetyön aihe seniori-iässä kilpatanssin aloittaneiden harjoitteluun liittyen.
 
Tutkimukseni keskiössä oli Mikkelin Urheilutanssijoissa keväällä 2018 pilotoitu ”Keho, kunto ja paritanssi - kurssi” (KKP-kurssi). Kurssi oli suunnattu seuran aikuisille (yli 35v.) jäsenille. Kurssille osallistuneiden tanssitausta vaihteli edellisenä syksynä kilpatanssin aloittaneista yli 10 vuotta kilpailleisiin A-taitotasolla tanssiviin tanssijoihin.
 
Tutkimusmenetelmänä oli osallistuva havainnointi. Keräsin kurssilla jatkuvasti palautetta eri tavoin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustui terveyskunnon kautta lähestyttäviin työikäisten terveysliikuntasuosituksiin, ikääntymisen vaikutukseen tanssiharjoittelussa, tanssin lajivaatimuksiin sekä arviointiin.
 
KKP-kurssin jaksosuunnitelma jakautui neljään eri teemaan ”Kasvata juuret saadaksesi siivet”, ”Keho ja mieli liikkuu yhdessä ”, ”Rytmi asuu tukijalassa” ja ”Ilo ja improvisaatio”. Tuntisuunnitelmassa punaisena lanka kulki jakson teema. 1,5 tunnin mittainen viikoittainen harjoitus sisälsi alkulämmittelyt, kehollisia harjoitteita, tanssi-ja tekniikkaosion, lihaskuntoharjoitteita sekä loppuverryttelyn. Kurssiin kuului myös 2-3 kertaa kauden aikana toistetut kuntotestit. Kurssilla kehitin yhdessä opettajani kanssa Trinity Labanin balettiin suuntautuneen testin pohjalta oman tanssitestin kilpatanssiversiona.
 
Pilotoidun kurssin palaute ja tulokset vahvistivat monipuolisen harjoittelun sekä ikääntymisen huomioimisen merkityksen tanssitunnin suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuntotestien tulokset paranivat kauden aikana sekä kurssilaiset kokivat saaneensa paljon erilaisia työkaluja joilla ylläpitää ja kehittää taitojaan myös jatkossa. Monipuolistamalla tunnin rakennetta ja sisältöä saatiin tanssijoille erilaisia harjoitusärsykkeitä ja he myös oppivat analysoimaan omaa tanssiaan ja oppimistaan aiempaa monipuolisemmin. Tutkimukseni mukaan kurssisisällön monipuolistaminen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta vaikutti kurssilaisten terveyteen ja tanssiin positiivisesti. Osallistujien palautteiden perusteella kurssi jatkui syksyllä 2018.
 
Lisätiedot
Kurtti, M. 2018. Seniori-iässä kilpatanssin aloittaneiden harjoittelun monipuolistaminen. Keho, kunto ja paritanssi. Opinnäytetyö. Tanssinopettajan tutkinto-ohjelma. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu.
 
Mari Kurtti, tanssinopettajan tutkinto-ohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu,
mari.kurtti(at)gmail.com
 
Opinnäytetyöni on tallennettu Theseus-tietokantaan osoitteessa
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111717339
 
Opinnäytetyöni ohjasivat Anssi Kirkonpelto ja Petri Hoppu.

Nyt on jälleen tanssittu ja pohdittu paritanssia eri suunnista viikonlopun verran. Pää ja jalat eivät yhdessä ja erikseen kestäneet vauhdissa koko ajan, mutta muistiinpanoista ja ajatuksien ravistuksesta koituu varmasti paljon mielenkiintoista, niin omaan tanssiin, kuin opetukseenkin ajan saatossa.
 
Musiikin tulkinta on mielenkiintoista ja musiikista voi poimia ja kuulla hyvin monenlaista. Yhä hämmästelen kuinka etenkin taitavat seuratanssijat ehtivät poimia riffit, fraasien loput, kappaleen eri osat, breikit ym. tanssin sisällä kaikkien vapaasti vietävien kuvioiden joukkoon ja samalla oikeasti ehtivät myös nauttia paritanssista yhdessä parin kanssa. Huikeaa!  
 
Viikonlopun aikana tuli jälleen hyviä harjoitteita tuliaisiksi omiin ryhmiin. Alkulämmittelyihin ja tekniikkaosioihin tuli vinkkejä ja itse viehätyin kovasti joo – ja –harjoituksesta. Tämä täytyy soveltaa tavalla tai toisella myös kilpatanssin maailmaan. Tanssiteatteriharjoitus myös houkutti improvisoimaan sopivan kokoisten rajojen sisällä.
 
Tango-tunnin tasapainoharjoitus, jonka ristin D-kirjaimeksi haastoi sekä vartalon liikkuvuuden, tasapainon että koordinaatiokyvyn. Askelpituuden määrittäminen vastaliikeasennossa lantion leveyden näkökulmasta selvensi sekä antoi järkevän logiikan aiheeseen. Niin ja miten pääsee hyvään tanssiasentoon – no hyppäämällä ensin ylös ja putoamalla alas -> palikat ovat päällekkäin, lantio jätetään alle ja pieni rotaatio vartaloon loppusilaukseksi. Vielä kun muistaisin viedä käytäntöön sen, että nopeus ei synny jännityksen kautta, vaan rentoudesta. Miten siis purkaisin pois tiukan puristuksen omasta kehosta ja parityöskentelystä?
 
Käsien liike lähtee selästä, on tullut lauseena tutuksi jo vuosien takaa. Tänä viikonloppuna oivalsin aiempaa paremmin, miten se käytännössä tehdään ja miltä sen kuuluisi tuntua. Tämä on yksi omista kotiläksyistäni ja nyt toivoisin kovasti, että meidänkin harjoitussaleilla olisi peili käytössä.  
 
Oman kävelyn analysointi paritehtävän kautta oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Tämä myös auttaa ymmärtämään paremmin parityöskentelyn lainalaisuuksia eli toisinaan ja aika useinkin kannattaa katsoa ensin peiliin, ennen kuin alkaa ohjeistamaan omaa pariaan…
 
Tähän blogimuotoisen oppimispäiväkirjani loppuun tiivistän vielä omia tuntojani näistä kolmesta viikonlopusta:

* Sain paljon työkaluja, vinkkejä ja oppia sekä tanssijat että opettajan näkökulmasta.
* Minun tulee kokeilla, soveltaa, harjoitella ja harjoituttaa.
* Eväitä ja aineksia tuli runsaasti, mutta omannäköinen ”soppa” on itse keitettävä ja kypsyteltävä.
* Mukavuusalue laajeni ajatuksien ravistelun ja oppien reflektoinnin kautta.
 
 
* Seuratanssijana uskallan heittäytyä vietäväksi rohkeammin ja muistaen, että virheitä ei ole, on vaan variaatioita.
* Kilpatanssijana oman kehon tuntemuksien tarkkailu ja luonnollisen liikkeen etsimisen mallit ovat tulleet osaksi tekemistäni sekä opetusfilosofiaani.
*Ehkä opin myös hieman lisää armollisuutta oman tekemiseni vaatimustason määritykseen ja kontrollointiin.
 
Paritanssilabran arvo tulee näkymään ajan päästä ja itselläni on isoin vastuu siitä, kuinka saamani opin sekä kokemuksen hyödynnän ja vien käytäntöön.

On etuoikeus saada tehdä ja oppia lisää siitä mistä pitää – minulle se on TANSSI.  Toivon että sinäkin löydät omasi ja jos se on tanssi, kun tapaamme Saanko luvan?
 
Kiitos Paritanssilabran ammattitaitoiset ja asiansa takana olevat opet OAMK:sta Anni Heikkinen, Liisa Kontturi-Paasikko ja Anssi Kirkonpelto sekä meidän upea ryhmä!
 
Tanssin taikaa! Terkuin Mari
 
  

Tiivis viikonloppu jälleen takana Tampereen Tesomassa Hurmion tanssisaleilla. Olen tutkaillut paritanssia ja etenkin seuratanssia ”kilpatanssilinssien” läpi. Pohtinut sekä soveltanut yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia lajiemme välillä. Edustan kurssilla vähemmistöä lajivalintani puolesta, mutta en koe olevani ”outo lintu” vaan yksi meistä joille tanssi merkitsee paljon enemmän kuin yksi harrastus muiden joukossa. 

 
Tämän viikonlopun myötä sain jälleen uutta pohdittavaa ja käytäntöön vietävää joista alla hieman tarkemmin:

Fuskua lähestyimme kuudesta eli näkökulmasta.
1) Tanssin olemus = liike = organisoitu energia: minulle tämä tarkoittaa oikeaa järjestystä sekä miten viestimme -> otamme vastaan ehdotuksen ja vastaamme siihen
2) Dynamiikka = energian hallinta: täältä poimin vaihtelua musiikkia kuunnellen
3) Kehonhallinnan taitoja = näitä tarvitaan ja monenlaisia: tasapainoa, aistien hyödyntämistä ja painonsiirtoja
4) Lihaksen tuntu, jännitys/rentous = kannatus lähtee täältä kautta (jalkapohjan 3-piste tukea unohtamatta)
5) Kulttuurinen konteksti -> lajinomaisuus = mitä haetaan, minkälainen musiikintulkinta kuuluu tähän jne. Tämä vaihtelee tanssilajeittain ja antaa tietyn odotusarvon esim. siihen minkälainen askelikko tms. on käytössä.
6)  Yhdessä tanssimisen taito = seuraamisen (kuuntelenko?) ja viemisen taidot (tiedänkö mitä teen?), niiden yhtäläisyydet ja eroavaisuudet.
Tämän osion harjoitus jossa muutimme viejän ja seuraajan aktiivisuutta liikkumisessa oli hyvin avaava. Pystyinkö tanssimaan ”paikallani” vartalolla, jäikö pari huomioimatta kun viuhdoin paikasta toiseen? Hyvin mielenkiintoinen kokeilu.
 
Musiikin kuuntelu, ykkösiskun tai tietyn soittimen etsiminen eri musiikeista oli mielenkiintoista. Tanssiminen esim. pelkillä hitailla tai nopeilla & niiden yhdistelmillä tietoisesti toi tarkkuutta ajoitukseen.
 
Näiden harjoitteiden jälkeen olin kirjottanut muistivihkooni: Ytimessä vai ”ihan pihalla”? Tanssinko vai suoritanko omaa lajiani? Miksi? Nämä kysymykset vaativat vielä monta pohdintaa…
 
Rumban lähestyminen painonsiirtojen ja toisen painontunteen aistimisen kautta oli hyvin avaava kokemus. Sillä hetkellä, kun ensimmäisen kerran oivalsin miltä se pieni viive seuraajalla tuntuu, kun malttaa tehdä oman painon asettamisen loppuun, ennen kuin lähtee seuraamaan vientiä oli huikea! Tuntui kuin tanssin enemmän ja isommin siinä paikallani kun konsanaan yli 1,30 min kestävässä omassa koreografiassa… Sain kokeilla tätä myös viejän roolissa ja tunne oli yhtä vahva myös siinä. Tämän siirtäminen omaan tanssiin on iso kehityskohde sekä tärkeä asia opettamiseen liittyen.
 
Käytännön vinkeistä nappaan mukaan alkulämmittelyyn valssin ”hiihdot” liikkuen eli tasa- ja vuoroheitto sekä ristiin auki. Miksi ihmeessä olen ne teettänyt paikallaan tähän asti?
 
Oulun lähijaksolta jo aiemmin tutuksi tullut tuoliharjoitus (Aleksander-tekniikka) muistutti jälleen,että pituus ja tasapaino tulee rentouden kautta. Oma tanssiasentoni on usein liian pysty ja tätä kautta on helpompi lähestyä rentoa, mutta samalla ryhdikästä asentoa. Kotiharjoitusvinkiksi siis mitä parhain!
 
Pituuden kautta tasapainon ajattelu oli mielenkiintoista. Kun nousen alhaalta ylös rintakehä johtaa liikettä, kun menen alaspäin, niin lantio tippuu alas ja rintakehä jää ylös. Laskeutuminen ja nouseminen ovat siis venymistä!  Aktiivista tuen ylläpitoa, ei jännitystä!
 
Tukijalan työn tärkeys on välillä unohtua ja ajatus karkaa liikkuvaan jalkaan. Tukijalan tulisi työskennellä koko ajoituksen ajan => vaikka lähdet pois, niin joitain jää aina lähtösuuntaan. Ajatus ohjaa kehoa eli käännä ajatus tähän suuntaan!
 
Hitaan lavafoksin ja slow foxin yhtäläisyydet ja erot sotkevat nyt hieman omaa tanssiani. Se kuinka itse opettaisin hidasta lavafoksia kaipaa vielä pohdintaa. En oivalla vielä mielessäni miksi jossakin kohtaa päästetään seuratanssipuolella tässä asiassa ”helpommalla” kuin kilpatanssin puolella, vaikka tiedänkin siihen perusteita. Lisää siis tanssikilometrejä ja ehkä tämä aukeaa minullekin jossain vaiheessa. Ylipäänsä itseni siedättäminen siihen, että ei ole valmiita ratkaisuja/vastauksia on haastavaa. Tämä lienee sitä oppimaan oppimista parhaimmillaan.
 
Opettamisessa on tärkeää näyttää selkeästi se mitä halutaan näyttää! Eli muotokieltä ei kielletä, mutta sitä ei mainita. Tämän toteuttaminen vaatii hyvän tekniikan ja puhtaan & selkeän näytön – ehkä myös rohkeutta olla korostamatta ”koristeluja” ja pitäytyä lähellä perustekniikkaa?
 
Ihastuin viikonloppuna preppaus sanaan eli valmistellaan seuraavaa asiaa. Tämän tiedostamisen ja toteuttamien tärkeys etenkin vapaalla viennillä tanssiessa on parityöskentelyn onnistumisen avainasioita. Tätä puolta haluaisin viedä myös kilpatanssin maailmaan enemmän. Näen, että etenkin alkeistasolla seurataan ehkä liian tarkasti koreografia. Pari ei välttämättä kommunikoi keskenään vaan molemmat suorittavat omat askeleensa ja roolinsa ”yksilösuorituksina” – mihin unohtui paritanssi?
 
Miten sitten tanssikurssilainen suorittaa käytännönharjoittelua? No lähtemällä tietenkin seuratansseihin. Niinpä suuntasin lauantaina pikaisen tauon jälkeen takaisin Tesomalle ja Tessun tansseihin. Illan orkesteri Taikakuu oli juuri astumassa estradille, kun tulin tanssisaliin. Treenisalin tunnelma oli vaihtunut kuin taikaiskusta talvitanssipaikan tunnelmaan. Sinne sitten minäkin joukon jatkoksi naisten riviin toiveikkaana ja odottamaan hakijoita. Muutaman tunnin jaksoin tanssahdelle eli tehdä ”seuraamisharjoituksia”. Tämän jälkeen päkiäni ilmoittivat muulle kropalle varsin voimallisesti, että on aika huilata ja suuntasinkin unille ja valmistautumaan seuraavaan koulupäivään.
 
Muu käytännönharjoittelu siirtyikin sitten opettamiseen jo seuraavalla viikolla. Omat Keho, kunto ja paritanssi –kurssilaiseni pääsivät tutustumaan mm. painon tunteen aistimiseen ja osa sai ensikosketuksen rumbaan tämän harjoitteen kautta. Slow foxin ”ravirata” harjoitus ontuntisuunnitelmassa syysloman jälkeen ja monta muuta asiaa linkittyy mukaan tekemiseen sopivissa kohdin. 
​
Kiitos upeat opet Lissu, Anni ja Anssi sekä meidän mainio ja keskusteleva kurssiporukka. Nähdään marraskuun alussa!
 
Tanssi-terkuin Mari Mikkelistä 

​OAMK:n kautta järjestetään tänä syksynä Paritanssilabra Tampereella kolmena eri viikonloppuna. Jokaisessa labrassa eri paritansseja lähestytään kolmen teeman kautta, joita ovat: kohtaaminen, kontakti ja kommunikaatio sekä niiden opettaminen; biomekaaninen näkökulmaa paritanssin opettamisessa sekä musikaalisuus paritanssissa ja sen opettaminen yleisen tanssillisuuden ja lajinomaisuuden näkökulmasta.
 
Isoja teemoja ja vahvoja sisältöjä, joihin paneutuminen tuntui jo ennakolta erittäin mielenkiintoiselta. Mitä jäi käteen ensimmäiseltä viikonlopulta? Hyvillä mielin voin sanoa, että paljon pohdittavaa, toteuttavaa ja upeita uusia tuttavia tanssin parista. Käytännön esimerkeistä useita vinkkejä omiin tuntisuunnitelmiin sekä erilaisia tapoja ja näkökulmia esittää ja selittää asioita – niitä työkaluja, joita tanssin opettamisessa kaipaa, kun haluaa tarjota oppimiseen monenlaisia tarttumapintoja, sekä kehittää jatkuvasti omaa ammattitaitoaan. Tässä itselleni tärkeitä poimintoja viikonlopusta jatkopohdinnan kera.
 
Veneluun aistiminen tasapainopisteenä kohti lattiaa auttaa hahmottamaan omaa tanssiasentoa. Samalla siitä saa riittävän yksinkertaisen ja konkreettisen tavan ajatuksien kohdistamiseen. Painovoiman huomiointi kuin näkymätön virta alaspäin johdattaa mm. valssin alakaareen. Kun parina hyppää virran mukaan, niin yhteinen syke löytyy helpommin.
 
Vienti-seuraamisen pohdinta toi esille hyvin erilaisia näkökantoja ja ilmassa oli aistittavissa ”tunteita ja tuoksuja”. Itse koen, että vise on vahvasti mukana seuratanssissa ja toivoisin osaavani pukea sitä sanoiksi ja teoiksi enemmän myös kilpatanssin puolella. Lopulta tässä lienee ollaan aika pohjimmaisien kysymyksien äärellä. Kuka minä olen ja kuinka uskallan heittäytyä hetkeen ja tulkita yhdessä soivaa musiikkia, niiden taitojen kautta jotka yhdessä parin kanssa jaamme. Hetkessä syntyy paljon sanatonta sopimusta, jossa et voi olla vain yksin omassa kuplassasi – kyse on paritanssista.
 
Musiikin teoriaan perehtyminen on mielenkiintoista ja ajatus siitä että ”tahti on fakta” antaa hyvän pohjan kertoa asiasta yksinkertaisemmin eteenpäin. Fraasien tulkinta seuratanssissa antaa lisää sisältöä tanssiin, mutta itse koen että kilpatanssin valmiit koreografiat eivät sitä mahdollista samalla tavoin tai ainakaan oma taitotasoni ei siihen vielä riitä.
 
Liikkeen vastakkaisuuden hyödyntäminen tuo tilaa kehoon, elastisuuden toteuttamiselle tulee mahdollisuus ja hengityksen merkitys korostuu. Pidin ajatuksesta, että myös tätä kautta voimme hakea kehollisen skeeman monipuolisuutta ja laajennusta. Vähän kuin avaruustiedettä eli kurotus tähtiin ja tunne kuin hetken niihin ylettyisin. Kehollisen oppimisen ideassa on tärkeässä roolissa eri aistimme, ihan kuten jossakin iskelmässäkin sanotaan ”iho kuulla kosketuksen voi”. Aisti-informaation ruokkiminen opettaa aistiemme hyödyntämistä.
 
Tanssien tekniikkaan liittyen syntyi uusia oivalluksia mm. latinalaistanssien body dancea ajatellen. Vartalon eri osien omat liikesuunnat olivat sittenkin jatkumoa, ei irrallisia osia joita yritetään laittaa liikkeelle eri kerroksissa. Ajatus nappaa uusia asioita nopeammin, mutta toteutus vaatii vielä usean toiston ja tarkennuksen myös peilin avulla.
 
Sunnuntain ryhmätyöt ja etenkin niiden purkutilanteet olivat antoisia. Samalla vahvistui myös oman opettajuuden suunta – toisilta oppiminen ja saman innon jakaminen sytyttää. Tanssissa on aina taikaa!
 
Mikkelissä 9.9.2018 Mari Kurtti

Blogikirjoitus 29.5.2017 (julkaistu myös Suomen Tanssiurheiluliiton sivuilla olevassa blogissa.)
​On kilpatanssiharjoittelun vakiotunti ja seisomme rivissä selkä kohti seinään ja haemme suoraa ja kannatettua tanssiasentoa.  Ensin miehet ojennukseen ja daamit paikalleen oikeat puolet vastakkain. Muista vahva työntö naisella oikean rinnan alapuolelta kohti miehen antamaa tukea. Rintaranka taipuneena kuin korkeushyppääjällä ja kokeile vasemman käden vetoa yläviistoon vasemmalle ja kurota sinne kannattaen kyljet. Älä riko niskan linjaa, pää ei saa mennä yli kantapään, selkä ei saa retkahtaa taakse. Suorista hieman oikeaa kättä ja anna sillä kevyt vaste miehen vasempaan käteen. Rentouta hartiat, tarkista että ”aurinko paistaa” decolteen kohdalta kauniin pyöreästi eli olkapäät pysyvät takana kuin rantapalloa kannattaisit. Hengittäminen olisi nyt tärkeää ja sitten liikkeelle…
 
Voi tätä ahdistuksen määrää ja vielä ei ole yhtään askelta otettu. Mies seisoo kuin rautakanki selkä (yli)suorassa ja minä koitan muuntua omalle paikalleni jäykällä rintarangalla, kireine lonkankoukistajineni, peläten jo ennakolta yllättävää liikettä, jossa ydintuki pettää, aiheuttaen virheliikkeen selälle ja treenit olivatkin sitten siinä vähäksi aikaa.
 
Nämä yllämainitut asiat ja lukuisat muut ovat toistoina kropassani, joka on huutanut apua tulematta kuulluksi. Nyt pikkuhiljaa alan ymmärtämään, että yli 40-kymppisenä kilpatanssin aloittaneena, voisin olla armeliaampi kropalleni, parilleni ja itselleni – laadusta tinkimättä. Useasti kuultu lause siitä, että tanssijan tärkein tuki on lattia, ei pelkkänä lauseena riitä. Lattiaan on tutustuttava ja kuulosteltava. Jalkojen painamista lattiaa vasten on harjoiteltava, tunnusteltava miten voima ja vastavoiman laki toimivat. Kuinka vartalon kannatus alkaa alhaalta ja nousee ylös -> oivallettava kokeilun kautta miten se mahdollistaa myös liikkeen syntymisen vartalossani luonnollisesti, usein jopa kivuttomasti. Ei suorana ja hyväryhtisenä seisominen tarkoita sitä, että olen jäykistänyt itseni monin eri tavoin ja estänyt liikkeen virtaavuuden. ”Kruunu pään päällä” pysyy vaikka lonkkanivel ei yliojennu ja selän asento tuntuu vielä vähän eteenpäin kaatuvalta.  Opettelen, erehdyn, korjaan ja onnistun! I still believe that one day, I will be the Dancing Queen.
 
Mari Kurtti, kilpatanssin harrastaja Mikkelistä ja ensimmäisen vuoden tanssinopettajaopiskelija OAMK/paritanssi